Ensimmäinen...

Heh. Enpä olisi uskonut, että alan joskus kirjoittamaan blogia! Noh, nyt vain kävi niin, koska jollekin mun täytyy mun uudesta harrastuksesta toimittaa ja harkitsin tätä muutamaan otteeseen ja näin sitten päädyin tänne. En ole mikään kovin mahtava kirjoittaja, mutta jos vaikka silloin tällöin tänne kirjoittelisi kuulumisia jne.. :)

Eiköhän aleta...
Ihan pakko aloittaa haku-ilmoituksen muodossa tähän vähän itsestäni.
Moi. Olen 22-vuotias nuori nainen, sinkku ja ainakin omasta mielestä huumorintajuinen. Omistan koiran, jonka nimi on lulu. Narttu, niinkuin nimestä voi päätellä. Etsin mukavia, kanssasiskoja ja kannustavia bloggareita, jotka auttavat minua eräässä hyvin nykypäiväisessä asiassa, nimittäin ylipainon kanssa.
Muutaman vuoden olen halunnut laihduttaa ja muutamia dieettejä kokeillut, mm. Atkins, oli ihan hyvä, mutta jokseenkin aloin sen rasvaisuutta kaihtaa. Kyllä 10 kg siinä mukavasti lähti. Jäi silti elopainoa jäljelle 72 kg! Huhhuh, enkä halua enää kantaa tätä massaa! Juu ja tiedän, että maailmassa on enemmänkin lihavempia ihmisiä, mutta en ole ikinä ollut tyytyväinen ulkonäkööni, olenhan sentään ollut aina ylipainoinen ja koulukiusattu, niinkuin monet muutkin ylipainoiset ihmiset.
Olen aina ollut huono liikunnan suhteen ja se ei ikinä ole ollut mielekästä. Koiraakin vain harvoin lenkille, mutta aina johonkin keppiä heittelemään, siinähän se saa juoksennella. Olen siis aivan rapakunnossa! Varsinkin tupakoinninkin takia!
Nyt haluan kokeilla sellaista elämäntapamuutosta! :)

Noin kuukausi sitten lopetin tupakanpolton ja lihoin viikon aikana 3 kg. Ajatelkaa! Aloin syödä sen sijaan, että olisin käynyt vetämässä savut! Järkytyin kun kävin puntarilla.
Aluksi ajattelin, että noh, aloitetaan Atkin ns. alusta. Mutta ei, se loppui muutaman päivän jälkeen. Olen niin syönyt kananmunista ja sen semmoisista itseni irti, ettei napa kyllä vetänyt sitä ruokaa! Viikon söin taas normaalisti, toki hieman pienensin ruokamääriä joka aterialla. Siitä se ajatus sitten lähtikin... Kaunis talvipäivä, pakkasta -20, aurinko paistaa ja muutenkin selkeä taivas... Lähdin lenkille. Tein sopivan 30 min. lenkin ihan rauhallisesti. Ottaen huomioon olen ihan rapakunnossa, eli tuo 30min. lenkki tuntui joka paikassa! Seuraavana päivänä tein saman lenkin samalla tavalla ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana, kunnes tuli viikonloppu. "Ei en mä jaksa lähtee!" No enpä sitten mennyt. Perjantaista tiistaihin asti olin kävelemättä ja muutenkin liikkumatta.
Tiistaina tuli kauhea morkkis siitä, etten ollut monena päivänä laittanut lenkkareita jalkaani! Joten ylös, ulos ja lenkille. Ja taas sama lenkki. Yllätyin kotiin päästyäni, kuinka hyvä olo minulla oli, koska jaksoin sen lenkin paremmin kuin koskaan! Ihana tunne! :) Torstaina sain ajatuksen kaverini puhuessa hänen juoksuharrastuksestaan. Minäkin haluan aloittaa juoksemisen! Minä vai? Minä, joka ei ole ikinä tykännyt minkäänlaisesta liikunnasta? :D KYLLÄ! Ja sinä päivänä lenkille mennessäni tein itselleni haasteen yhden tien pätkän juoksemisesta kokonaan. No ekana päivänä jaksoin sen 10 m juosta, kunnes olin niin hengästynyt, etten tiennyt kuinka olisin ollut. No jatkoin reippaalla kävelyllä kuitenkin samantien. Seuraavana päivänä sama juttu, toki jaksoin juosta vähän pidemmälle! Lauantaina mennessäni lenkille jaksoin juosta koko tieosuuden! JES! Aivan mahtava fiilis!! Jos siinä ei olisi asutusta, olisin tehnyt sellaisetkin tuuletukset!! :D No jatkoin taas reippailla askelilla lenkin loppuun, hymy huulilla!
Sunnuntaina toki pidin vapaapäivän kaikesta. Kaverin kanssa leffaa ja vähän hyväskääkin. Saahan sitä itsensä palkita hyväskällä, hyvän suorituksen jälkeen. :)

Nyt tänään maanantaina arki alkaa taas, joten nyt lähden hyvillä mielin lenkille, juoksemaan ehkä hieman pidemmälle! :)

-Liisukka