Viikonlopun fail

Viikonloppu meni täysin penkin alle. Olin niin kiireinen, etten kerinnyt syömään kunnolla, saati sitte käydä juoksemassa. Mutta onneksi en mitään roskaruokaa sentään käynyt syömässä. "Ja kohtuus kaikessa" -lausahdus oli viikonlopun päänsisäinen ääni.
Ajattelin eilen, nyt aloitetaan taas huomenna kunnolla, kun pääsee taas arjesta kiinni. No kuinkas kävikään, nukuin puoleenpäivään asti, heti päivä pilalle!
Ajattelin sitten siinä, että pakko tänään lähtee lenkille, vaikka mikä olisi. Nyt lenkitä tultuani, on olo taas ihan kiva. Mutta se motivaatio on jossain piilossa tällä hetkellä. En jaksanut juosta paljoa, vaikka olisin motivoituneena jaksanut paljon pitemmälle, ja vielä pinnistänyt pitemmälle. Kai se sieltä jostain löytyy taas! :)

Takapakkia part.2

Oli eilen sellainenkin vitutuspäivä, että piti lähteä tuulettumaan lenkille. Ja sen jälkeen olikin jo heti parempi olo. Nyt taas ei ole. Kävin nimittäin puntarilla. Tullu 100g lisä painoa!!? What? Kuinka se on mahdollista? Olen yrittänyt ainakin sitä iltasyömistä nyt vähentää ja vähentynyt se onkin. Eilenkin lenkin jälkeen istahdin sohvalle salaattikippo ja vissylasi kädessäni. Ja silti tullu vain lisää painoa! Mä en kestä. Oikeesti, mitä mä teen väärin? Olis mukavempaa jos joku kertoisi, miten pitää oikeasti syödä!

Niin ja sekin on todella v-mäistä, kun lukee toisten blogeista, miten heillä on laskenut paino viikossa 2 kg. Mä olen niin järkyttyny ja vihainen tällä hetkellä, että pakko lähteä lenkille!!

Takapakkia...

Kuten otsikosta voi huomata, jouduin takapakin uhriksi. Ehkä aloitin liian roimasti ja jalkani ovat sen takia aivan jumissa. Samoin ovat kyllä hartiatkin. Blaah.. No kuitenkin kävin tänään samoisella lenkillä. Loppua kohti mennessä alkoi jalatkin voimaan hyvin, ei enää koskenut niin paljoa. Juoksemaan tosin en pystynyt montaakaan metriä. Vähemmän kuin koskaan kuitenkin. Joo, ja kyllä olen muistanut venytellä!

Kaikista vaikeinta mielestäni tässä elämäntapamuutoksessa on syödä monipuolisesti ja tietyin väliajoin. Olen tottunut syömään paljon kerralla ja vain pari kertaa päivässä. On siis vaikeaa ottaa puolet vähemmän siitä ruokamäärästä, mihin olen tottunut. Eilen rekisteröidyin tuonne Kiloklubi.fi osoitteeseen, jossa on ruokapäiväkirja, liikuntapäiväkirja jne.. Se on auttanut tajuamaan, hieman kuinka kuitenkin pitäisi syödä. Mun päivittäinen energiansaanti tulisi olla 1794 kcal, eilinenkin kalorimäärä oli vain 1139 kcal.
Vaikea asia on myös illalla syöminen. Olen aina syönyt sohvalla katsoessani tv:tä, joten siitä on vaikea päästä eroon. Olisiko kenelläkään mitään pikkujekkuja, joilla itse olette päässeet iltasyömisestä eroon? :) Samoin on myös syömiseni rasvapitoisuus, se on aika suuri! Mutta en ole koskaan katsonut sen tarkemmin mitä laitan suuhuni, niin on järkyttävää huomata, miten paljon enemmän kannattaisi syödä salaatteja ja hedelmiä. En niitäkään ole koskaan syönyt säännöllisesti. Enkä todellakaan jokaisella aterialla. Noh, tähän on tehtävä muutos. Ja pikemmiten! :)

Pettynyt? Ei nyt sentään!

Tänään, kun lähdin ulos, huomasin mentyäni vain n. 300m, olin aivan hengästynyt. Mikä mua vaivaa? Eikai YKSI ainut liikkumaton päivä voi tehdä tällaista. Onhan kroppani sentään saanut levätä. Olen aivan jumissa, joka johtunee osaksi siitä, että nukahdin eilen illalla sohvalle ja sekin vielä, että mulla on kurkku niiiin kipeä! Ei ei ei ja ei, mä en haluu tulla kipeäksi! Just kun oon saanut uutta haastetta elämään! Ja sekin, että tämä ajankohta on outo, koska olen sairastanut viimeksi n. 3-4 vuotta sitten kunnolla. Toki pieniä 3 päivää kestäviä pikkuflunssia on ollut, mutta ei muistaakseni näin kipeää kurkkua ole ollut aikoihin. Ja se, että en jaksanut juostakaan tänään paljoa. En tokikaan ole pettynyt itseeni. Olisin silloin pettynyt, jos olisin jäänyt mielummin kotiin sohvalle ja syömään jäätelöä. Ei kiitos, ei mua enää edes huvita moiset. Olen virkeämpi kuin koskaan!

Vielä ei kukaan ole käynyt kommentoimassa eikä (mielestäni?) lukemassa blogiani. En millään haluaisi julkaista tätä facebookissani, koska teen tätä mielummin näin "salaa". Asunhan sentään pienessä kylässä, jossa kaikki tuntee toisensa, ja en jaksa sitä puhemyllyä, mikä siitä seuraisi.

Tää kirjoittelu tänne on ihan hauskaa! Vaikkei tätä kukaan seuraisikaan. :)

-Liisukka

Ensimmäinen...

Heh. Enpä olisi uskonut, että alan joskus kirjoittamaan blogia! Noh, nyt vain kävi niin, koska jollekin mun täytyy mun uudesta harrastuksesta toimittaa ja harkitsin tätä muutamaan otteeseen ja näin sitten päädyin tänne. En ole mikään kovin mahtava kirjoittaja, mutta jos vaikka silloin tällöin tänne kirjoittelisi kuulumisia jne.. :)

Eiköhän aleta...
Ihan pakko aloittaa haku-ilmoituksen muodossa tähän vähän itsestäni.
Moi. Olen 22-vuotias nuori nainen, sinkku ja ainakin omasta mielestä huumorintajuinen. Omistan koiran, jonka nimi on lulu. Narttu, niinkuin nimestä voi päätellä. Etsin mukavia, kanssasiskoja ja kannustavia bloggareita, jotka auttavat minua eräässä hyvin nykypäiväisessä asiassa, nimittäin ylipainon kanssa.
Muutaman vuoden olen halunnut laihduttaa ja muutamia dieettejä kokeillut, mm. Atkins, oli ihan hyvä, mutta jokseenkin aloin sen rasvaisuutta kaihtaa. Kyllä 10 kg siinä mukavasti lähti. Jäi silti elopainoa jäljelle 72 kg! Huhhuh, enkä halua enää kantaa tätä massaa! Juu ja tiedän, että maailmassa on enemmänkin lihavempia ihmisiä, mutta en ole ikinä ollut tyytyväinen ulkonäkööni, olenhan sentään ollut aina ylipainoinen ja koulukiusattu, niinkuin monet muutkin ylipainoiset ihmiset.
Olen aina ollut huono liikunnan suhteen ja se ei ikinä ole ollut mielekästä. Koiraakin vain harvoin lenkille, mutta aina johonkin keppiä heittelemään, siinähän se saa juoksennella. Olen siis aivan rapakunnossa! Varsinkin tupakoinninkin takia!
Nyt haluan kokeilla sellaista elämäntapamuutosta! :)

Noin kuukausi sitten lopetin tupakanpolton ja lihoin viikon aikana 3 kg. Ajatelkaa! Aloin syödä sen sijaan, että olisin käynyt vetämässä savut! Järkytyin kun kävin puntarilla.
Aluksi ajattelin, että noh, aloitetaan Atkin ns. alusta. Mutta ei, se loppui muutaman päivän jälkeen. Olen niin syönyt kananmunista ja sen semmoisista itseni irti, ettei napa kyllä vetänyt sitä ruokaa! Viikon söin taas normaalisti, toki hieman pienensin ruokamääriä joka aterialla. Siitä se ajatus sitten lähtikin... Kaunis talvipäivä, pakkasta -20, aurinko paistaa ja muutenkin selkeä taivas... Lähdin lenkille. Tein sopivan 30 min. lenkin ihan rauhallisesti. Ottaen huomioon olen ihan rapakunnossa, eli tuo 30min. lenkki tuntui joka paikassa! Seuraavana päivänä tein saman lenkin samalla tavalla ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana, kunnes tuli viikonloppu. "Ei en mä jaksa lähtee!" No enpä sitten mennyt. Perjantaista tiistaihin asti olin kävelemättä ja muutenkin liikkumatta.
Tiistaina tuli kauhea morkkis siitä, etten ollut monena päivänä laittanut lenkkareita jalkaani! Joten ylös, ulos ja lenkille. Ja taas sama lenkki. Yllätyin kotiin päästyäni, kuinka hyvä olo minulla oli, koska jaksoin sen lenkin paremmin kuin koskaan! Ihana tunne! :) Torstaina sain ajatuksen kaverini puhuessa hänen juoksuharrastuksestaan. Minäkin haluan aloittaa juoksemisen! Minä vai? Minä, joka ei ole ikinä tykännyt minkäänlaisesta liikunnasta? :D KYLLÄ! Ja sinä päivänä lenkille mennessäni tein itselleni haasteen yhden tien pätkän juoksemisesta kokonaan. No ekana päivänä jaksoin sen 10 m juosta, kunnes olin niin hengästynyt, etten tiennyt kuinka olisin ollut. No jatkoin reippaalla kävelyllä kuitenkin samantien. Seuraavana päivänä sama juttu, toki jaksoin juosta vähän pidemmälle! Lauantaina mennessäni lenkille jaksoin juosta koko tieosuuden! JES! Aivan mahtava fiilis!! Jos siinä ei olisi asutusta, olisin tehnyt sellaisetkin tuuletukset!! :D No jatkoin taas reippailla askelilla lenkin loppuun, hymy huulilla!
Sunnuntaina toki pidin vapaapäivän kaikesta. Kaverin kanssa leffaa ja vähän hyväskääkin. Saahan sitä itsensä palkita hyväskällä, hyvän suorituksen jälkeen. :)

Nyt tänään maanantaina arki alkaa taas, joten nyt lähden hyvillä mielin lenkille, juoksemaan ehkä hieman pidemmälle! :)

-Liisukka