Viikonloppu meni täysin penkin alle. Olin niin kiireinen, etten kerinnyt syömään kunnolla, saati sitte käydä juoksemassa. Mutta onneksi en mitään roskaruokaa sentään käynyt syömässä. "Ja kohtuus kaikessa" -lausahdus oli viikonlopun päänsisäinen ääni.
Ajattelin eilen, nyt aloitetaan taas huomenna kunnolla, kun pääsee taas arjesta kiinni. No kuinkas kävikään, nukuin puoleenpäivään asti, heti päivä pilalle!
Ajattelin sitten siinä, että pakko tänään lähtee lenkille, vaikka mikä olisi. Nyt lenkitä tultuani, on olo taas ihan kiva. Mutta se motivaatio on jossain piilossa tällä hetkellä. En jaksanut juosta paljoa, vaikka olisin motivoituneena jaksanut paljon pitemmälle, ja vielä pinnistänyt pitemmälle. Kai se sieltä jostain löytyy taas! :)
